Synttärit parhaassa seurassa

Mä en oo juhlinu synttäreitä kunnolla moneen vuoteen. En mä tänäkään vuonna niitä oikein juhlimalla juhlinut, mutta vietin päivän ihanien ihmisten kanssa, ja se teki siitä päivästä kaikista parhaan. Ei se synttäreiden pääasia oo se että lähdetään juhliin johonkin ja vedetään päät täyteen, vaan se, että sen saa viettää just niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla ja saa olla oma itsensä. En väitä, ettenkö ikinä ite olis synttäreitä juhlinut baarireissun merkeissä, mutta ei sillonkaan oo juhlittu sen takia että pääsee nollaan, vaan just sen takia että on tarkoitus pitää hauskaa parhaiden ihmisten kanssa.

Synttärit oli tosiaan perjantaina. Ensin puolenpäivän aikaan kävin korvahuuhtelussa, jonka jälkeen oli aika mennä taas Kauneuskulma Nonameen ripsihuollon merkeissä. Siellä sai taas maata ihan rauhassa silmät kiinni, erossa kaikesta hälinästä, mitä Koskikarassa olikin paljon, kuten aina perjantaisin. Tällä kertaa ripsihuolto ei kestänyt kun tunnin, koska mulla oli hyvin pysynyt ripset kolmen viikon takaisen laiton jäljiltä. Rahaakin meni paljon vähemmän kun oletin, mikä oli ihan positiivinen lisä koko hommaan!

Sen jälkeen olikin pari pientä vastoinkäymistä, joita mulle ja mun ystäville tuli. Ensin huomattiin, että toisen ystävän yökylätavarat oli jäänyt toiseen autoon, koska toinen ystävistä oli vaihtanut autoa välissä. Tää tietysti huomattiin vasta sit, kun oltiin jo lähdetty parkkipaikalta. No, ei muuta kun takas vaan hakemaan tavarat. Seuraavaks mentiin hakemaan vähän välipalaa kaupasta, ja joku valopää kaasutti parkkipaikalla kovalla vauhdilla meidän edestä hiekka pöllyten, hyvä ettei varpaille tullu. Kaupassa sitten oltiin itsepalvelukassalla, jossa tuli pieniä mutkia matkaan ostosten maksun suhteen, mutta siitäkin sitten selvittiin kyllä pienten sumplimisten kanssa.

Tarkoituksena oli mennä neljän aikaan yhdessä ostaan ruokatarvikkeet kaupassa, kun yks ystävistä oli päässy töistä. Kävi ilmi, että silläkään ei ollu ihan aikataulut ja suunnitelmat menny putkeen, joten sovittiin sen tulevan sitten suoraan bussilla kotoa tänne. Me lähdettiin siis kolmistaan uudestaan kauppaan kun oltiin välipalat syöty, ostettiin tortilla-ainekset ja päästiin vihdoin rentoutuun, vastoinkäymiset oli onneks siinä!

Kun kaikki oli paikalla, syötiin tortilloja, joissa oli täytteenä fajita-mausteseoksella maustettua jauhelihaa. Lisukkeina oli kurkkua, tomaattia, juustodippiä ja hedelmäsalsaa. Ei siis mitään monimutkaista, tosi yksinkertaista ja hyvää. Tortillat on aina sellasia, että niitä mielellään söis enemmänkin kun jaksais, ne on niin hyviä! Pakko vielä hehkuttaa tähän yhteyteen tätä hyvää keksintöä: Stand 'N' Stuff - tortillas! Ne on käteviä ja helppo syödä käsinkin, täytteet pysyy paremmin sisällä kun normaalissa tortillassa. Toki ne on vähän hintavampia kun useimmat tortillalätyt, mutta kyllä se kätevyys korvaa sen hinnan. Tässä vielä kuva kyseisestä keksinnöstä:

Syömisen jälkeen oli aika pitää sitten leffailtaa. Aiemmin olin suunnitellu, että katottais joku Fast N' Furious -leffoista, mutta päätettiinkin kattoo sitten just Netflixiin tullut Mötley Crüe -leffa, The Dirt. Se oli kyllä ehdottomasti kattomisen arvonen, ihan loistava! Olishan siinä voinut olla enemmänkin asioita, mutta ei pariin tuntiin tietysti kaikkea saa mahdutettua. No, josko siitä vielä tulis toinen osa, sitä odotellessa. Suosittelen kyllä kattoon sen leffan. Siltikin, vaikka et kyseistä bändiä olis kuunnellut tai niiden elämästä lukenut. Toki ihan nuorimmille tää leffa ei sovi, ikärajakin taitaa olla sen K18. 

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tää synttäripäivä oli ihan paras! Kiitos teille, jotka oli mun synttäripäivää viettämässä ja kiitos kans kaikille, jotka onnitteli perjantaina. Tänään onkin sitten suunnitelmissa hakee uutta kuvaa ranteeseen! Pieni tatuointi siis kyseessä, siitä laitan kuvaa sitten, kun se on valmis.

 Haluan tähän alle jakaa pienen kuvakollaasin musta ja mun parhaasta ystävästä, joka on ollu mun seurassa joka synttäripäivänä vuodesta 2011 alkaen. Sen lisäks me ollaan vietetty yhdessä suurinta osaa muistakin juhlapyhistä, arjesta ja jopa samassa työpaikassa oltiin vuoden verran! Kiitos että oot olemassa Linda 💕

Hemmottelupäivä

Sunnuntaina mä mietin, että olis hyvä alkaa ajattelemaan itseään enemmän, pitämään siis itsestä huolta. Tänään tein vähän sen eteen jopa jotain pientä: kävin kynsien geelilakkauksessa ja tehokosteuttavassa kasvohoidossa! Aamuisen auringonpaisteen ohella se piristi kyllä. Oli ihana välillä vaan keskittyä vaan itseensä ja rentoutua, varsinkin näin keskellä viikkoa kun joka paikassa on hälinää. 

Ensin laitettiin kynnet, ja taas tuli se valinnanvaikeus: mitä väriä tällä kertaa? Toisaalta halusin jotain kimaltelevaa valkoista, toisaalta taas mielessä kävi, että joku keväinen väri olis kiva. Päädyin sitten kompromissiin, eli kynnet on nyt oranssinpunaiset / vähän korallinväriset ja kimaltelee hennosti! Samalla jouduin luopuun mun ylikasvaneesta peukalonkynnestä, koska se olis näyttänyt hölmöltä, kun muut kynnet on lyhyempiä. No, kyllähän se pian takas sitten kasvaa, nyt ehkä tasaisemmin muiden kynsien kanssa!

Tehokosteuttavan kasvohoidon ajattelin olla sellaista rentoa, ihanaa hemmottelua. Kyllähän se sitä olikin suurimmilta osin, mutta pari kohtaa kasvohoidossa oli sellaisia, että piti hammasta purra että pystyi olemaan. Kaikki ne naamiot, kuorinnat sun muut tuoksui ihanalta, ja höyryssä oli niin hyvä hengittää. Lisäks huoneessa oli hämärää ja musiikki soi hiljaisella, sekin autto rentoutumaan. Vaikka niitä ikäviä kohtiakin oli, aion kyllä ehdottomasti mennä kasvohoitoon vielä uudestaan! Nyt on kasvot ihanan pehmeät, eikä yhtään tunnu kuivalta, eli oli kyllä ehdottomasti hintansa arvoista. Kasvohoitoon kuului kulmien siistiminen, sen lisäks mun kulmat värjättiin, kun ne on luonnostaan aika vaaleat. Ei mitään kauheen tummaa, mutta sen verran kuitenkin että nyt ne näkyy paremmin. :-) 

Kauneuskulma Nonamessa on kyllä muutenkin niin ihana palvelu, että sinne menee kyllä mielellään. Aina tuntee itsensä tervetulleeks ja asiakaspalvelu on loistavaa. Ajanvaraaminenkin on nykyään entistä helpompaa, kun sen voi tehdä netin kautta, Timmasta! Vaikka yleensä pyrinkin laittamaan varatut ajat heti varausvaiheessa kalenteriin, on sekin hyvä että sieltä tulee aina myös muistutus varatusta ajasta sähköpostiin edellisenä iltana. Plussaa Kauneuskulma Nonamessa on kans se, että se on ihan Valkeakosken keskustassa, kauppakeskus Koskikarassa, joten kaupassakin pääsee tarvittaessa helposti käymään sen jälkeen, kun on ollut hemmoteltavana.

Se vaalennusprosessi, mistä edellisessä postauksessa mainitsin, on edelleen kesken. Eilen laitettiin taas vaalennusainetta, mutta eipä se tällä kertaa ihan hirveästi vaalentunut. En mä kyllä odottanutkaan, että saisin blondit hiukset takaisin ihan hetkessä, kun kuitenkin lähtötilanne oli tummanruskea, melkein musta. Varmaan vielä pari vaalennusta, niin sitten ollaan lähellä haluttua lopputulosta. Siihen asti on hyvä, että on vielä kevättalvi ja voi pistää pipon päähän kun lähtee ihmistenilmoille, tää tukka on kuitenkin niin riemunkirjava kun tyvi on lähes valkonen, välissä oranssihtavaa vaaleenruskeeta ja latvoissa taas vaaleeta. Allaolevista kuvista ensimmäisessä hyvin näkeekin, mikä on hiusten tilanne tällä hetkellä. Toisessa taas näkyy, miten hyvin pipo (ja snäppifiltteri) pelastaa :D

Onneks nyt on jo keskiviikko. Se tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on perjantai ja mun synttärit! Suunnitelmissa on perjantaina mennä ensin ripsihuoltoon, sitten kaupan kautta kotiin tekemään yhdessä tortilloita ja kattoon leffaa ystävien kanssa. Mä en oo synttäreitä varsinaisesti juhlimalla juhlinu moneen vuoteen, enkä tänäkään vuonna nää mitään syytä siihen, tärkeintä mulle on se, että saan viettää synttärit parhaassa seurassa 💕

Uudistuksia

Oon jo jonkun aikaa miettinyt, että muutanko tän ruoka-aiheisen blogin sellaseks, että kirjottelen tänne muutakin kun pelkkiä reseptejä/muuta ruoka-aiheista. Päätin sitten nyt sen toteuttaa, koska why not? Reseptejä tulee kyllä jatkossakin, mutta sen lisäks ajattelin aina silloin tällöin kirjoitella tänne kuulumisia, pohdintoja sun muuta kivaa. En odota, että tätä blogia lukis sen useempi, kun aikaisemminkaan, enimmäkseen kirjoitan ainakin tässä vaiheessa ihan omaksi iloksi.

Tässä samalla on hyvä pohtia sitä, kun ihmiset on niin paineissa siitä, että kuinka moni lukee blogia/seuraa somessa. Mun mielestä se seuraajamäärä ei oo se, mikä on tärkeintä vaan enemmänkin se sisältö, että se olis just sellasta kun sä itse haluat. Jos sä viihdyt itse sun blogissa/somessa, uskon että muutkin siellä viihtyy. Sama pätee kans ihan jo omaan itseenkin, eli jos sulla on hyvä olla itses kanssa ja pystyt oleen just sellanen kun oot, muutkin viihtyy sun seurassa. Ei kannata siis kalastella pelkkää huomioo ja muokata itseä sen mukaan, vaan pyrkiä saamaan ympärilleen ihmisiä, jotka antaa sun olla just sitä mitä sä oot.

Ymmärrän toki, jos tekee blogia tai somea työkseen, silloin pyrkii välillä menemään massan mukana, että sais pidettyä seuraajat (eli tulonlähteen), mutta tätä painetta näkee paljon myös sellaisilla, joille some on pelkästään vapaa-ajan juttu. Myönnän, että itsellä kans on ollu joskus sellanen fiilis, että pitäis saada lisää seuraajia, ja oon miettinyt, että miten niitä sais parhaiten, mutta nyt kun sitä tarkemmin miettii, ei se oo se pääasia. Jos mä alan liikaa miettimään seuraajamääriä, somen käyttö ja blogin kirjoittaminen alkaa tuntumaan pakotetulta.

Kun nyt niistä kuulumisista aiemmin mainitsin, niin sen verran voisin nyt itsestäni kertoa, että mulle kuuluu hyvää. Tällä viikolla on mun synttärit, sitä ennen keskiviikkona pääsen kasvohoitoon ja kynsien geelilakkauksen huoltoon, perjantaina ripsihuolto ja ne itse synttärit, kavereiden kanssa pidetään leffailtaa ja syödään tortilloita! Hiustenvaalennusprosessi on kans vielä kesken, siitä voisin kirjoittaa ihan oman, erillisen postauksen, kun se on valmis (toivottavasti sekin hoituis tällä viikolla loppuun...). Tähän mennessä tummanruskeeseen tukkaan on menny kaks vaalennusta, hiukset on tällä hetkellä tyvestä ja latvasta blondit, välistä vaaleenruskeet... :D Siitä tosiaan lisää sitten myöhemmin!

Elämäni ensimmäinen toscakakku

Alkuviikosta tuli pitkästä aikaa leivottua, päätin tarttua uuteen haasteeseen (ja ystävien toiveeseen :D) ja tehdä ensimmäistä kertaa ikinä toscakakun! Munien ja sokerin vaahdottaminen käsin oli raskasta ja vaati paljon voimia, mutta selvisin siitä kuitenkin kovalla päättäväisyydellä. Sähkövatkaimellahan se olis onnistunut paljon ripeämmin, mutta sähkövatkain oli kotona, minä en. Tulipahan ainakin käsitreeniä tehtyä, ei se käsivoimien kasvattaminen ikinä pahitteeks ole, ja lopputuloskin toscakakussa oli kyllä vaivan arvoista, vaikka kovasti jännittikin että tuleeko leipomuksista mitään. Uudet kokeilut kuitenkin tuppaa aina tavalla tai toisella menemään pieleen. Jos maku ei onnistu, ulkonäkö on nätti, ja päin vastoin. Nyt kuitenkin ylitin omat odotukseni ja onnistuin toscakakussa, vaikka tein ekaa kertaa! 

Reseptinä käytin Hellapoliisin toscakakku-ohjetta, pienillä muokkauksilla. Aion muunnella myös seuraavalla kerralla vielä vähän lisäämällä sokeria (ja itse kuorrutetta/täytettä) täytteeseen, mutta tämä muokkaus on lähinnä makuasia :-) Laitan reseptin vielä tähän alle, sekä kuvan omasta lopputuloksestani. 

"Tämä on perinteinen toscakakku. Taikinasta riittää yhteen halkaisijaltaan noin 24-26 cm piirasvuokaan, tai kolmeen Brunon kartonkivuokaan, joita on kiva viedä tuliaisiksi ystäville.

Toscakakku 

Pohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kermaa

100 g margariinia

Pinnalle:

75 g mantelilastuja

75 g margariinia

1 dl sokeria

1,5 rkl vehnäjauhoja

1,5rkl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, lopuksi kerma ja sulatettu margariini.

Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa ensin 200 asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia.

Sillä aikaa kun pohja kypsyy, tee kuorrute.

Mittaa kattilaan mantelilastut, margariini, sokeri, vehnäjauhot ja maito, kiehauta.

Levitä kuorrute osittain paistetun pohjan päälle ja jatka paistamista, kunnes pinta on saanut kauniin värin." (teksti on suoraan Hellapoliisin sivuilta, ylempänä linkki)

Helppoa sunnuntairuokaa: lihakastike ja vihannekset

Monesti sitä pitkän viikon tai viikonlopun jälkeen haluaa päästä sunnuntaina helpolla ruoan suhteen. Mieli saattaa tehdä ehkä jotain erittäin herkullista, joten usein päädytään siihen vaihtoehtoon, että tilataan tai haetaan ruokaa jostain pikaruokapaikasta. Pienellä vaivalla voi kuitenkin helposti tehdä myös itse ruokaa, joka on herkullista, nopeaa, eikä ihan niin rasvaista kuin esimerkiksi kebab tai pizza. Meillä syötiin tänään nopea possukastike pakastevihannesten kera. Tähän ruokaan meni aikaa saman verran, ellei vähemmänkin kuin siihen, että tilaa tai hakee jostain, rahaa paljon vähemmän ja kuitenkin lopputuloksena oli täysi vatsa ja hyvä mieli. Mikä parasta, ruokaa vielä jäikin, eli sillä pienellä vaivalla sai tehtyä ruokaa niin, että sitä riittää vielä seuraavalle päivälle.  

Alla hyvin yksinkertainen resepti, joka valmistuu käden käänteessä vaikka kahvikupillista nauttiessa.

1 pss (n. 750 g) Pakastekasviksia

Öljyä 

500 g Porsaan kinkkusuikaleita 

2 prk (á 2,5dl) Kermaa 

1-2 tl Sinappia

Suolaa

Pippuria 

1. Kaada jäiset pakastevihannekset uunipellille ja laita uuni lämpeämään 200 celsiusasteeseen. Mausta ripauksella öljyä, suolaa ja pippuria. Laita kasvikset uuniin (ne voi laittaa jo ennen kuin uuni on lämmennyt kokonaan). 

2. Ruskista lihanpalat paistinpannulla ja mausta. 

3. Kun kinkkusuikaleet ovat kypsiä, kaada sekaan kermat, sekoita ja anna hautua hetken aikaa. Mausta suolalla, pippurilla ja sinapilla. Anna jälleen hautua hetki. 

4. Kokeile kasviksia, jos ne on pehmenneet, voi ne ottaa pois uunista. 

5. Ruoka on valmista! Anna kastikkeen vetäytyä ja nauti se kasvisten kera. 

Jauhelihakastike ruskea kastike-pohjaan

Ruskea kastike on niitä ruoanlaiton perusjuttuja, mistä voisi kuvitella, että kaikkihan sen osaa. Tai en tiedä, miten se menee nykyaikana kun on niin paljon kaikkia korvaaviakin tuotteita. Itse opin ruskea kastike - pohjan tekemisen vasta tässä vähän päälle parikymppisenä ja aluksi se tuntui tosi hankalalta, mutta kyllä sen sitten oppi, kun muutaman kerran teki. Nykyään tuntuu, että joka kerta se vaan onnistuu paremmin ja paremmin! Ajattelinkin siis jakaa tänne ohjeen, jolla itse onnistun, josko se auttaisi muitakin. Jos ei, niin onpahan ainakin itselle muistissa sitten, kun taas ohjetta tarvitsee eikä välttämättä ulkoa muista kaikkea.

Tän tekemiseen on varmasti tapoja yhtä monta kuin tekijöitäkin, mutta tässä resepti ja vaihekuvat siitä, miten itse teen:

3rkl Vehnäjauhoja 

50g Voita tai margariinia

5dl Vettä 

400g Jauhelihaa

1 Paprika tai sipuli

Suolaa

Pippuria

1. Ruskista pannulla jauheliha ja mausta se suolalla ja pippurilla. Lisää kuutioitu paprika pannulle kun jauheliha on kypsynyt. Jos käytät sipulia, sen voi ruskistaa oman maun mukaan joko erikseen, tai samalla jauhelihan kanssa (jälkimmäisessä vaihtoehdossa suosittelen lisäämään sipulin paprikan tavoin paiston loppuvaiheessa). Siirrä jauheliha sitten pannulta pois johonkin astiaan.

2. Lisää pannulle voi, anna sen sulaa ja hieman ruskistua. Seuraavaksi pannulle lisätään jauhot ja annetaan hiljalleen ruskistua välillä sekoitellen.

3. Kun voi-jauhoseos on ruskistunut tarpeeksi, lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita. Tässä vaiheessa jauhot eivät enää ruskistu, eli kastikkeen väri on melkolailla "lopullinen". Anna saostua jonkin aikaa, kunnes kastike on paksuuntunut ja voi-jauhoseos liuennut kastikkeeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. 

4. Jos pannulla on tilaa, lisää jauheliha takaisin ja sekoita. Mikäli tila rupeaa loppumaan (kuten itselläni usein käy...), siirrä kastike kattilaan ja sitten vasta jauheliha sekaan. Jos jauheliha on ehtinyt jäähtyä, anna kastikkeen olla lämpimällä levyllä hetken aikaa. 

Vinkki: Ruskea kastike sopii mainiosti pohjaksi myös nakkikastikkeelle! Sitäkin tein juuri viikko sitten, mutta en koe tarpeelliseksi sen reseptiä laittaa erikseen, sillä juuri muuten se ei eroa, kuin että jauhelihan tilalla on nakit, ja niiden paistaminen etukäteen on vapaavaavalintaista. 

Täytetyt kesäkurpitsat

Täytetyt kesäkurpitsat ei välttämättä oo kaikista nopein ruoka valmistaa, mutta lopputulos on sen arvoista kyllä! Rahaakaan näihin ei ihan älyttömästi mene, suht pienellä budjetilla saa jo kahdeksan kesäkurpitsanpuolikasta. Jos matikkapääni toimii oikein, tää ruoka ei maksa kun noin 1,50€ per annos! Tämän lisäksi esimerkiksi hiilihydraattejakaan ei ole paljoa, eli ei ole niin ”tukkoista” ruokaa kun esimerkiksi pasta.

Sitten asiaan, eli resepti kuvineen:

4  kesäkurpitsaa 

400g jauhelihaa

 1 paprika

2 rkl Koskenlaskija Ruoka Cheddaria

1-2 kananmunaa

1 pss juustoraastetta

Suolaa 

Pippuria 

1. Huuhtele kesäkurpitsat, leikkaa niistä päät poikki ja halkaise pituussuunnassa.

2. Koverra lusikalla sisus pois ja siivilöi ylimääräiset nesteet pois. Laita esimerkiksi rasiaan myöhempää käyttöä varten. Kuutioi paprika.

3. Ruskista jauheliha pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Mausteita kannattaa käyttää reilusti, ettei maku jää ”vetiseksi”, sillä kesäkurpitsasta tulee kuitenkin nestettä melko paljon. 

Lisää paiston loppuvaiheessa kesäkurpitsasta koverrettu sisus, paprikat, koskenlaskija ja kananmuna. Anna paistua miedolla lämmöllä n. 5min. Laita tässä vaiheessa uuni lämpenemään 225 asteeseen. 

5. Lusikoi jokaiseen kesäkurpitsanpuolikkaaseen n. 2rkl täytettä, niin että koverrettu puolikas täyttyy kokonaan.

6. Ripottele päälle juustoraaste. 

7. Paista uunissa n. 5-10min tai kunnes juusto on hieman ruskistunut.

Vinkki: Jos täytettä jää yli, kannattaa esim. pakastaa ja käyttää myöhemmin esimerkiksi jauhelihakastikkeeseen tai täytettyihin paprikoihin.